week by WEEK

25.10.2017

Minuuttii. Tunti. Päivä. Hetki. Viikko. Kuukaus. Aika kuluu nopeaa, mutta ei sen nopeampaa kuin eilen tai huomenna. Kello tikittää aina samaan tahtiin. (mikäli sen patterit ei oo lopussa) Mutta se miten me valitaan elää ne minuutit jotka meille annetaan joka päivä, määrittää sen, kuinka nopeasti tai hitaasti aika tuntuu menevän.

Jos nyt puhun mun ajasta täällä kokonaisuudessa, sanon et se on menny hurjaaaaaaa vauhtia. Sit kun tarkastelen asiaa vähän yksityiskohtaisemmin, on ollu myös hetkiä, millon oisin toivonu et ajassa eteenpäin hyppääminen ois niin helppoa kuin kellon kääntäminen on. Jokasella tulee joskus hetki, millon vain toivois et se ois jo ohi.

Onneks saan kuitenkin sanoa, et niitä hetkiä on paljonpaljon vähemmän kuin niitä, milloin taas toivois et aika pysäytettäis. En mä tiedä onko sekään niin hyvä asia, et toivois ajan pysähtyvän. Elääkö sillon täysillä nauttien elämästä kun toivoo niin? Vai elääkö jossain täydellisen tuntusessa hetkessä, josta ei halua luopua sen takia että hieman pelkää tulevaa?

Kuka tietää vastauksen vai tarviiko sitä edes tietää? Mun mielestä ei. Jokanen saa elää elämänsä ihan sillä tavalla kun haluaa, mutta siitä pitää nauttia. Jos ei nauti elämästään, mä kehotan sillon muuttamaan sitä toiseen suuntaan.

Mä ite oon ainakin jollain tasolla muuttunu Australiassa ollessani. Oon alkanu tykkäämään taas makeasta ja suklaasta, jota oon pystyny syömään ilman nenähikeä xD (tietäjät tietää ja vaikka mun mielestä toi on raivostuttavin sanonta ikinä, mun oli pakko käyttää se nyt, sorry guys)

Ja oon syöny todella vähän sipsejä. Siis minä, säde the sipsuhirmu, on syöny enemmän suklaata ja keksejä kuin sipsejä?! That's weird. Mutta aattelin et ehkä palaan noihin sipseihin ja jätän suklaat taakseni, koska oikeesti sipsit on LOVE ja suklaat ja keksit maksaa enemmän.

Ja sanotaan et rahan ei sais antaa määrittää elämää, mutta kyllä muuten vaan kuule se jos mikä määrittää melko suuren osan meidän elämästä. Mutta rahan käyttökohde onkin se twisti tässä. Sä voit painaa duunia hikihatus saavuttamatta mitään. Tai sit sä voit painaa duunia hikihatus, mut samalla keräten kokemuksia, seikkailuita ja elämyksiä.

En kuitenkaan haluu pahoittaa kenenkään mieltä, jos joku ei tykkää edellä mainituista. Ne oli vaan esimerkkejä ja joku voi rakastaa elämäänsä elämäntarkotuksenaan kerätä postimerkkejä. 

Mut jos sulla on unelma. Älä anna sen olla vaan unelma. Tee jotain sen eteen. Saavuta se. Älä anna sen vaan olla joku lause, jonka kerrot muille et joskus ehkä jotain tällästä tai sillee tolleen ja tälleen. Jos sun pitää tehä uhrauksia, mieti hetki ittees ja kelaa et onko se uhraus sen arvonen. Jos mietit ees nanosekunnin ajan et kyllä, niin TEE se! Sä et tuu katumaan sitä koska jos sä vaan annat olla sen unelma, sä kadut enemmän sitä et se oli aina vaan unelma.

Tällänen mietiskely teksti tänään. Nyt on teidän vuoro lukea mun mietiskelyjä ja tehdä niistä omat mietiskelyt ja mietiskellä niitä. Heitän vielä tähän loppuun kuvapläjäuksen kuluneelta viikolta ilman minkäänlaista järjestystä tai selityksiä.

Joskus on hyvä antaa ihmisten ite miettiä mikä vois olla oikea tarina kuvan takana ja antaa niiden elää siinä kuvitelmassa. Joskus on myös hyvä oikasta muiden virheolettamukset mut se päivä ei oo tänään!

ENJOY!!

ps. mun tekstistä oli tulossa paljon pidempi kera suurempien mietiskelyjen, mutta sinä hetkenä kun painoin julkaise nappia, sattui joku virhe ja tää päätti poistaa yli puolet mun teksteistä ja säästi vaan kolme ekaa kappaletta. En siis muistanu kautta jaksanu kirjottaa enää kaikkea uudestaan joten saatte tyytyä vähäisempiin pohdiskeluihin mutta se on elämää se!


- Säde