this is my LIFE

Välillä saan semmosia ahaa elämyksiä ja tajuan et wou, tää on oikeesti mun elämä. Oikeesti mä oon se tyyppi kuka tätä elää eikä kukaan muu. Näitä ahaaelämyksiä tulee eniten kun oikeesti tajuan pysähtyä hetkeks ja kattella ympärilleni. Esim juostessa. Tajuan yhtäkkiä et hei hetkonen, mä oikeesti asun täällä ja voin juosta pitkin rantaviivaa ja palmujen alla.

Välillä taas en ehkä niin tiedosta sitä ja pään sisällä pyörii vaan kiire. Oon jotenki lähiaikoina miettiny et miks mun pitää koko ajan kiirehtiä vaikka ei oo ees kiire? En tiiä mut jostain mulle on jääny semmone et mun pitäis olla koko aika jossain muualla ku teen jotaki.

Ehkä se johtuu osittain siitä et mulla on edelleen kaks duunipaikkaa. Ainakin vielä noin kolme viikkoa. KOLME VIIKKOA!?! Sitten mun ekat kolme kuukautta on ohi. WHAAAAAAT!?! Ihan superhyperdyperkyper randomia.

Pitäis kai pikkuhiljaa alkaa miettimään _jatkoa_ Mikä ois se mun seuraava siirto sitte? Ei kyllä hajua. Tai tavallaan on mut sysään sitä koko aika kauemmas ja kauemmas ja kunnes mut potkitaan pellolle täältä hostellista ni ehkä mä sitten päätän mun seuraavan olinpaikan ja sitä rataa . :D

En ota elämää nii vakavasti ja kaikki järjestyy aina aikanaan. Tähänki asti järjestyny. Mut ehkä aattelin et ranumestassa voisin jatkaa vielä hetkisen tammikuulle tai tammikuun ja kerätä vähän rahandeerusta ja sitte ottaa iisii loppuajan. Who knows jos mä en tiiä? Eipä kai kukaan mut eipä sen nii väliä.

Tosiaan kuulemma joulukuussa jo mennään ja aika kyl menee eteenpäin koko aika. Ei se siitä hidastu ikinä. En oo ikinä ollu näin kauaa aikaa poissa kotoa saatika sitten Suomesta mut mikäs täällä ollessa. En halua tän ny kuulostavan siltä et hylkään täst edespäin mun perheen ja kamut ja jään tänne asumaan enkä enää ikinä puhu kellekkään niistä vaan haluan tällä kertoa että mä tunnen itseni melko rohkeaks.

Sain myös semmosen Säteen purnukan mun kavereilta läksiäisissä. Oi että miten ihana se onkaan ollu! Otin siitä mun joulukalenterin ja joka aamu nostan sieltä yhden lappusen ja mitö siinä lukeekaan, niin ne saa aina hymyn korviin saakka! Päivän piristys aina!!

Tämän päivän lapussa luki mm. SINÄ ROHKEA, URHEA SÄDE, NAUTI!! Noi sanat sai mut oikeasti tajuamaan mun rohkeuden. Jätin tavallaan kaiken taakseni ja hyppäsin niin tuntemattomaan kun olla ja voi. Joskus mietin et uskaltaisinko muuttaa Helsinkiin joku päivä ja nyt asun tuplasti isomman kaupungin laitamilla. Ehkä uskallan tehä nykyään ihan mitä vaan.

En myöskään välitä liikaa muiden mielipiteistä tai siitä, et jos en saa jotain kaveria jonnekkin mukaan ni se ei silti estä mua tekemästä juttuja. Oon siis oppinu täällä nauttimaan myös omasta seurastani. Tai en mä ennenkään mun seuraa oo moittinu mut ehkä enemmän osaan arvostaa myös semmosta omaa aikaa. Kuulostaa mahtavalta. Oma seura, paras seura. Kuulostaako joltain erakkomummolta erakkomökissä keskellä erakkoa? Ehkä. Mutta ei se asia nyt niinkään oo.

Mutta joskus täytyy olla sitä rohkeutta ja ottaa iso askel eteenpäin jos ei halua jumittua paikoilleen ja vaan mennä virran mukana. Jumittumisella koitan tarkottaa sitä et jos miettii et haluis vaihtaa maisemaa vaikka työn, uran, paikkakunnan tai jonkun asian suhteen, mut ei uskalla tai jostain syystä kokee et noh ehkä ei nyt koska niih no mä nyt oon vaan mä ja kaikki on ihan hyvin ja sillee ja ei tee sitä muutosta koska pelkää jotain. Pelkää ettei onnistu. Pelkää epäonnistumista ja pelkää uutta. Sillon jumittuu. 

Aina ei oo välttämättä hyvä aika muutoksille. Joskus myös pelko on hyvästä. Mutta jos pelko on este unelmalle, siitä esteestä on koitettava päästä eroon tavalla tai toisella. Pitää koittaa löytää rohkeutta voittaa se pelko. Kohdata se ja poistaa se tieltä. Miettiä ehkä mikä on pahinta mitä vois tapahtua. Mutta onko siinäkään mitään järkeä? Miettiä mitä ehkä saattaa tapahtua?

Saattaa olla ettei niin käy, saattaa olla että niin käy, mutta onko sillä merkitystä? Pahin virhe minkä voi elämässään tehdä on se, et pelkää koko ajan tekevänsä virheen.

Jos joku muutos sun elämässä on totaalinen floppi, tee uus muutos. Kukaan ei estä sua tekemästä vaikka miljoonaa eri muutosta päivän sisällä, jos se tuntuu oikeelta. Muutoksen ei aina tarvii olla hirveen suuri. Se voi olla vaikka semmonen et päättää et joka aamu mä sanon ittelleni et mä oon rohkee tai mä oon just hyvä näin. Se muutos voi myös olla vaikka hiusten värjäys tai ryhdin korjaamisen opettelu. Se voi olla mitä vaan.

Mulla on meneillään esim pari muutosta tällä hetkellä. Koitan taas alkaa syömään terveellisemmin ja säännöllisemmin mistä täällä ollessani oon vähän luistanu. Sipsiä, keksejä, sipsejä, pizzaa, keksejä, ranuja, sipsejä,..

Ehkä siinä syy miks meitsi hengaa tällä hetkellä sängyssä vähän kipeenä. Tai ainaki voi olla osa syy. Eipä sitä koskaan tiiä.

Toinen muutos vois olla et koitan olla särkemättä särkyviä asioita. Kuten puhelimen näyttöä, lautasia, lasista juomapulloa, murokuppeja,.. 

Voisin siis opetella pitämään käsilläni asioista kiinni tai ajattelemaan aivoilla tavaroitten paikkoja niin ehkä näin ei kävis enää jatkossa. Ainakaan nii useesti.

Mutta tän tekstin loppu taitaa olla käsillä ja toivotan satavuotiselle Suomelle hyvää itsenäisyyspäivää! Aikamoinen luku tommonen tasan sata.

Kuvapläjäyksen aika;

se on morjenstaaa!

- säde -