Day 4

30.10.2016

Tärisee. Mieleen tuli miks Saana heiluttaa mun sänkyä. Herään. Heiluu enemmän. Ponkasu ylös. Katseen vaihto Saanan kanssa. Juoksuaskelia. Mitä tapahtuu? Tältäkö se tuntuu? Kuolenko mä? 

Mennään käytävälle kattomaan. Lapsiperheet juoksee rappusiin päin. Vanhempi nainen vaan huutaa jotain mamma miiaa. Kukaan ei tajua meidän kysymyksiä eikä olla oikeen varmoja mitä tapahtuu. Kello jotain 7.50.

Vaihetaan nopsaa vaatteet ja mennään alas. Kysytään respasta mikä se oli, mutta ei oikein ymmärretty toisiamme. Ei muutakun googleen ja sieltähän selvisi että melko voimakas maanjäristys taas vaihteeks mutta onneks sen verran kaukana, ettei täällä Senigalliassa sattunu mitää pahempaa.

Yritin nukkua sen jälkeen mut eihän siitä mitään tullu. Ainaku olin saamassa unen, herään siihen että kysyn Saanalta täriseekö taas. No ei tärissy mikään muu kun mä. Mentiin käymään aamupalalla ja kelattiin vähän tapahtunutta. Puhuminen on terapeuttista ja helpottaa.

Aamupalan jälkeen onneks sain unen ja heräsin joskus 11.51. Meni ehkä pari minuuttia ja taas se alko. Oltiin just päästy asian yli mut sit pitihän sieltä vielä jonkun jälkijäristyksenki ilmaantua. Se onneks meni ohi ehkä kymmenessä sekunnissa.

Päätettiin lähteä sit vähän pyöräilemään ja päädyttiin rannalle. Oli kyl todella lämmin auringon paisteessa ja jotenkin rentouttavaa kävellä hiekka jalkojen alla ja nauttia kauniista maisemista.

Jatkettiin pyöräilyä, käytiin syömässä ja ostamassa lisää nuudeleita ja tonnikalaa varastoon, kierrettiin pari muutakin kauppaa ja palattiin hotellille. Ehkä vielä mennään käymään keskustassa. Huomenna taas töihin!



Tän päivän jälkeen ollaan taas hieman kokeneempia!