Day 39 AND first days in FINLAND

06.12.2016

^ SUNDAAY ^

Herättiin ennen puoli kympin herätystä ja mentiin vikalle aamupalalle. SIellä oli kv- vastaava Maria ja se allekirjotti vielä jotain papereita ja kertoi et sen kaveri heittää meidät lentokentälle ja lähtö kolmelta.

Sit vähän valmistauduttiin ja pakkailtiin viimesiä tavaroita miettien et nytkö tää kaikki on ohi. Minne katos 5 ja puoli viikkoa? Haikea ja jotenkin tosi tyhjä mieli.

Mentiin käymään vielä lähiostarissa et saatais aikaa kulutettua, mut eipä sielläkään aika oikee kulunu ja palattiin hotellille kattomaan leffaa.

Kurkkaus sänkyjen alle ja hyllyjen päälle ettei mitään jää. Sitten astuttiin vikan kerran ulos meidän 410 huoneesta ja lähdettiin palauttamaan avain ja maksamaan.

Hetki odoteltiin kyytiä ja heitettiin laukut auton perälle. Matka kohti kotia sai alkaa.

Tuli jotenki tosi sad fiilis, mut myös tietty kiva päästä Suomeen näkemään kaikkia ihania ihmisiä ja perhettä!

Falconaran kenttä oli todella pieni ja siellä ei kauaa tarvinnu venata et päästiin koneeseen. Munichissä taas oli välilasku ja vaihtoväli oli joku tunti ni ei kerinny oikee kauppoja kiertelemään.

Saksassa oli tosi hullua kun alko kuulemaan et joku muu puhuu suomea. Se kuulosti niin tönköltä. Ihan kuin se olis ollu joku huonosti dupattu leffa.

Koneeseen päästiin ajallaan mut se lähti vähän myöhässä ja Suomeen laskeutuminen viivästy kenties huonon näkyvyyden ja tuulen takia.

Saatiin vielä jännitystä loppumatkaanki kun kone alko keilumaan sivulta toiselle ja hätäpoistumiskyltit sytty palamaan. Kuitenkin onneks pian alko näkymään valoja ja päästiin laskeutumaan.

Vettä satoi ja lämmintä oli 5 astetta. Oikeen kunnon talvi tosiaan.

Saanan porukat oli meitä vastassa ja saatiin ruisleipää! Maistu se vaan niin hyvältä. Matka kohti Sjokea sai alkaa ja sinne saavuttiin joskus neljän aikoihin.

Pääsin kämpille väsyneenä ja kämppikset tuli halaamaan. Nukkumaan pääsin ehkä joskus puoli kuuden aikaan. Pujahdin peiton alle ja tuntu hullulta kun päällä oli joku paksu peitto, joka ei voi yöllä erkaantua kahdeksi.

^ MONDAAY JA TUESDAAY^

Tuntuu kuin ois vielä jossain horroksessa eikä ois tajunnu oikeen mitään. Tuntuu et siitä ois jo mahottoman kauan kun olin Italiassa ja jotenkin kun palas muiden arjen keskelle niin on jotenkin enemmän sekasin.

Fiilistelin joululauluja ja purin laukut, join vettä hanasta ja kurkkasin jääkaappiin. Vessapaperikin tuntu oudon paksulta. 

Illalla äiti ja iskä tuli hakemaan mut kotiin, Soiniin AKA Siperiaan. Täällä on sitä mun kaipaamaa lunta. Ja pakkasta ihan himopaljon.

Tällä hetkellä jotenkin ahdistaa palata tekemään näytöt ja palata Suomen arkeen. Jotenkin elämä oli niin huoletonta tuolla etelämmässä ja en stressannukkaa varmaan mistään koko aikana. Heti kun palasin tänne ni haluaisin vaan alottaa jonkun miljoonan vuoden loman.

Mutta eipä loppuarviontia koko elämäänsä voi pakoilla. Eiköhän tää tästä! Jos jotenkin saisin pidettyä sen Italian rennon meiningin päällä.

Loppuun vielä kiitokset! Kiitos kaikille niille ketkä teki tästä matkasta mahdollisen. Todella iso kiitos kaikille Raggiazzurrossa työskenteleville ja kaikille ihanille ihmisille Italiassa. Ja tietenkin suurin kiitos Saanalle, joka kesti olla 24/7 (miinus vessa- ja suihkuhetket) saman katon alla! Meidän reissusta ei puuttunut todellakaan naurua, iloa, surua eikä jännitystä! <3 

Tän matkan suurin tarkotus mun mielestä oli se, että näkee toisen maan arjen ja oppii sen kulttuurista paljon. Myös se, että tän matkan aikana kasvo ihan älyttömästi ihmisenä ja sai taas huiman annoksen itsevarmuutta ja varmuutta siihen, että kaikesta selviää tavalla tai toisella.

Elämää ei kannata ottaa liian vakavasti ja nauru sopii mulle paljon paremmin kun stressi.

Voisin lähteä vaikka heti uudelle reissulle. Haluan oppia niin paljon uusista ihmisistä ja maista ja muiden maiden kulttuureista. Lähtekää ihmiset aina jos vaan saatte mahdollisuuden. Oikeesti niin kannattavaa. Vaikka miten jännittäis mutta se on sen arvoista!!!

THANK YOU THANK YOU THANK YOU THANK YOU THANK YOU THANK!!!!!!!