Day 36 AND 37 AND 38
= THURSDAY =
Eipä mun pyörää oltu saatu (onneks) kuntoon. Pomo tuli meidät sit töihin hakemaan. Oli jotenki tosi jännät fiilikset töissä. Jotenki jäätävä tunnelma. Ehkä vaan meidän mielestä, koska tiedettiin ja tunnettiin et loppu on lähellä.
Tais olla melko perussetti päivä muuten.
Päästiin sit vähän aiemmin taas vaihteeks kun muut mut saatiin kuitenkin kyyti Raffaeleltä ja Thomassolta.
Meitsi päätti ottaa pienet päikkärit ja heräsin jo kolmen tunnin päästä. Okei, otin ehkä kolmet tunnin päikkärit mut jos väsyttää ni pitää nukkua.
Sit kierrettiin vähän kaupungilla et saadaan raitista ilmaa.
= FRIDAY =
Vika työpäivä. Nyyh. Pyörää ei tänäänkään poljettu ja Thomasso ja Raffaele haki meidät. Omat hovikuskit.
Työt alotettiin (kerrankin) ysiltä. Kaikkea sit tehtiin niikun vikan kerran (ainakin hetkeen) ja alotettiin tietty satsilla katkarapuja. Sit pursoteltiin vähän keksejä ja silputtiin tomaatteja. Vikana tehtiin leipätikkuja Danielin ja Danielen kanssa.
Niissä menikin sit tovi ku taikina oli valmista vasta joskus puoli kolmelta ja se oli niin muchomacho ettei sitä hetkessä pyöritelty.
Oltiin ehkä valmiita joskus vartin yli kolme ja sit lopeteltiin ja pomo tuli antamaan meille arvostelupaperit ja kertomaan pari sanaa.
Saatiin kuulla et oltiin parhaita suomalaisia tähän mennessä! Pitää sitä nyt vähän kehuskella. Ennen meitä tosin ollut kaks paria.
Kaikki oli meidän työskentelyyn tyytyväisiä eikä kuulemma moitittavaa oikeen löytyny.
Sit pari jäbää anto ilmasuukot molemmille puolille poskia hyvästiks ja meidän autonkuljettajat heitti meidät vikan kerran hotellille. So sad.
Kello olikin sit jo melkeen neljä ja viideltä alko semmonen panettone kurssi, jonne saatiin perjantain osalta päättää mennäänkö vai ei ja päätettiin mennä.
Se oli melko teoriapainotteista ja pälätystä jota Sandro ei kaikkea tulkannu ja meinas uni tulla kovaa kyytiä, mutta panettonen eka vaihe eli valkoinen taikina piti valmistaa edellisenä päivänä.
Sieltä sit hotellin kautta paikallisten kanssa syömään Senigallian parhaaseen pizzeriaan kasiks. Oli ihan sairaan hyvää pizzaa kyllä!!
Siellä vierähtikin sit vaan kolme tuntia. Sit käppäiltiin hyytävän kylmässä 9 asteen kylmyydessä nopeaa hotellille nukkutimammaa.
= SATURDAY =
Tänään mentiin panettonekurssille puol ysiks. Eli panettonehan on perinteinen Italian joulukakku. Ja tällä kursilla nähtiin myös paljon muiden herkkujen valmistusta, mm. leipää, muita kakkuja ja pizzaa.
Reseptejä saatiin kirjoitettua ylös ja ehkä testataan jotain joskus Suomen päässä. Oli niin herkkua kaikki ja syötiin varmaan kolme tuntia putkeen, kun aina tuli joku uus mitä sai maistaa.
Sit Sandro toi ne meidän lahjaksi saadut takit! Niissähän oli meidän nimet, Italian lippu, Raggiazzurron logo ja pari muuta logoa. Ihan sika kivat! Sit se sano et niitten kanssa meinas olla pieniä viivästys ongelmia, mutta sai ne kuitenkin onneksi täksi lauantaiksi.
Hauskaa oli ja saatiin kaikenmoisia vinkkejä ja ruokaa pursus joka tuutista. Kello läheni viittä ja panettonet oli edelleen uunissa, mutta muuten ei ollut oikeen mitään nähtävää ja eilen kerrottiin Sandrolle et tullaan sinne ravintolaan tänään syömään niin se sano et lähetään vaan, saatte panettonen sit siellä et joku tuo.
Lähettiin sit hotellille vähän valmistautumaan viimeiselle aterialle haikein mielin. Mentiin sinne puoli kasiks kun se aukes.
Aateltiin et pitäähän sitä viiniäkin joskus maistaa ja otettiin lasilliset. Aluksi syötiin tortelloneja ja sen jälkeen kala-annokset, jossa oli muunmuassa kalmareita ja katkarapuja.
Oli järjettömän hyvää ruokaa!! Jälkkäriks meitsi otti tiramisua ja Saana pistaasimoussea. Nekin maistu!
Sit siirryttiin maksamaan päin ja tarjoilijat kävi huikkaamassa keittiölle päin. Sandro toi hienoihin paketteihin käärityt panettonet ja kiitti vielä kaikesta. Sano myös et toivon et teillä tulee olemaan loistelias tulevaisuus ja toivottavasti vielä joskus nähään! Halutaan kyllä joskus vielä palata.
Mekin kiitettiin tästä mielettömästä mahdollisuudesta ja kokemuksesta. Sit tarjoilijatkin kiitti kaikesta meidän työstä ja sano et heihei. Kysyttiin et missä maksetaan mut ne tarjos meille vielä ruuatkin. Jos ois sen tienny aiemmin ni oltais otettu vielä lisää ruokaa ja vuosikertaviiniä. Eiku XD eivaa
Tuli aika jättää ravintola taakse ja kyyneleet vaan alko valumaan mun poskille. Jotenkin tuli vaan semmonen fiilis et mä en halua lähteä! On vaan ollu niin ihania nää kaikki ihmiset täällä ja niin mieletöntä aikaa et väistämättä alko surettaa.
Käveltiin hetken matkaa ja juteltiin kaikenmoisista muistosta mitä täällä ollaan koettu ja yhtäkkiä kiljastaan säikähdyksestä, kun joku tööttää pari kertaa autolla. Sen jälkeen jäätävä nauruparaati ja katotaan et hei hetkonen sehän on Alessandro töistä.
Se ei ollu eilen töissä ja se tuli hyvästelemään meidät nyt. Anto halit ja sano good bye ja sit kysy oltaisko haluttu kyyti. Muuten kyllä mut oli jotenki kävelyfiilis. Vielä viimeisen kerran tällä erää näitä katuja.
Mietittiin vaan et mistähän se meidät bongas, mut jatkettiin matkaa naurun kantamina kera ihanien muistojen! <3
Nyt hotellilla hyvin tyhjin mielin skriivaan tätä blogia ja kello on 12. Laukut on pakkaamatta. Suihkuunki pitäis vielä mennä mut vielä on aikaa jäljellä.
Lento lähtee puol viiden hoodeilla paikallista aikaa iltapäivällä.
Tää matka on ollu ihan huippu!!!
En mä löydä ees paljon sanoja kuvaamaan tätä kaikkea mut iso kiitos kaikille osallisille ja niille ketkä teki tästä mahdollista ja ikimuistoista!
Lähipäivinä kirjotan tänne vielä vikasta matkustuspäivästä ainakin ja fiiliksistä Suomessa. Stay tuned!
Arrivederci!